Acts 22

Paavalin puolustuspuhe

1"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustuspuhettani, jonka nyt teille pidän."

2Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hepreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Hän sanoi: 3"Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja opetettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan tarkasti isien lakia. Olin Jumalan puolesta kiivailija, niin kuin te kaikki tänä päivänä olette. 4Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja luovuttaen vankiloihin sekä miehiä että naisia, 5kuten myös ylipappi minusta todistaa, ja koko vanhimmisto. Sain heiltä myös kirjeitä veljille, ja matkustin Damaskoon tuodakseni sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi ne, jotka siellä olivat. 6Niin tapahtui, kun matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan leimahti yhtäkkiä taivaasta kirkas valo ympärilläni. 7Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' 8Minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

9Ne, jotka olivat kanssani, näkivät tosin valon, mutta eivät saaneet selvää äänestä, joka minulle puhui. 10Sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.' 11Kun valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat toverini minua kädestä, ja saavuin Damaskoon. 12Eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, 13tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, näe jälleen.' Siitä hetkestä minä näin hänet. 14Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen, 15sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16Nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä, ota kaste ja pese pois syntisi.'

17Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui rukoillessani temppelissä, että jouduin hurmoksiin 18ja näin hänet. Hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan todistustasi minusta.' 19Minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa synagogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. 20Kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin itsekin läsnä, hyväksyin hänen murhaamisensa ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.'

21Mutta hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.'"

Juutalaisten raivo

22Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä. Mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuollainen! Sillä hänen ei sovi elää."

23Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskelivät tomua ilmaan, 24käski tuhannenpäällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi.

Paavali sanoo olevansa Rooman kansalainen

25Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, Paavali sanoi siinä seisovalle sadanpäällikölle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

26Kun sadanpäällikkö sen kuuli, hän meni ilmoittamaan tuhannenpäällikölle ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."

27Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän sanoi: "Olen."

28Niin tuhannenpäällikkö vastasi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden." Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti."

29Silloin ne, jotka aikoivat tutkia häntä, lähtivät heti hänen luotaan. Myös päällikkö pelästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sitonut hänet. 30Mutta seuraavana päivänä – koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät – hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko Neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.